Lapsi mukaan töihin, mutta miksi?

Kansallista Lapsi mukaan töihin -päivää vietettiin 22.11. ja meidän Munkkiniemen toimistollamme olikin paljon innokkaita osallistujia. Päivän aikana lapset pääsivät tutustumaan mm. tekoälyä hyödyntävään koodaamiseen, puheentunnistustoiminnolla toimivaan VR-peliin, henkilökohtaiseen tietoturvaan, työhyvinvointiin ja IBM:n serverihuoneeseen sekä suunnittelemaan uutta logoa IBM:lle. Päivä oli menestys. Lapsilla riitti kiinnostusta ja intoa loppuun asti. Itse koin jo lapsena tietotekniikan todella mielenkiintoiseksi ja mielestäni onkin tärkeää, että lapset pääsevät tutustumaan tietotekniikkaan aikaisessa vaiheessa. Oli mukava havaita, että näyttää sitä samaa mielenkiintoa tietotekniikkaa kohtaan lapsissa olevan vieläkin, vaikka teknologia näyttää hyvin erilaiselta nykyään verrattuna omaan lapsuuteeni.

Hypätäänpä noin kolmekymmentä vuotta ajassa taaksepäin. Aikaan, jolloin jokaisen taskusta ei suinkaan löytynyt kännykkä, tai koululaisten repuista kannettavaa tai iPadia. Aikaan, jolloin ei ollut Facebookia, Instaa tai muitakaan sosiaalisen median palveluita. Aikaan, jolloin minä olin alakoululainen ja kokeilin ensimmäistä kertaa löytää tieni yksin Leppävaarasta Itäkeskukseen. Oli hiihtolomaviikko ja olin yksin kotona ja halusin lähteä moikkaamaan äitiä työpaikalleen.

Äiti teki töitä ATK:n parissa VTKK:lla. Kukaan kavereistani ei tiennyt ATK:sta. Tiesin, että on erilaisia ammatteja, kuten siivoojia, kaupan kassoja, koulun keittäjiä ja bussikuskeja, mutta ATK ei kuulostanut ammatilta.

Täysin ilman GPS-navigaattoria löysin kuin löysinkin perille Itäkeskukseen. Matka tosin kesti pitkään, pitihän ensin matkustaa bussilla Helsingin keskustaan ja vaihtaa siellä metroon. Olin käynyt äidin töissä ennenkin. Sinne oli jännittävä mennä ja siellä oli vielä jännittävämpää olla. Aula oli iso ja aulasta pääsi isoon ruokalaan, jossa oli hyvää ruokaa. Aulassa piti kertoa äidin nimi ja sitten piti istua odottamaan, että äidille soitettiin ja hän tuli hakemaan. Sitten mentiin hissillä yläkerrokseen. Siellä oli pitkiä käytäviä ja paljon ovia. Välillä oli kauhea haju, koska jotkut polttivat huoneissaan tupakkaa. Melkein kaikilla oli töissä farkut ja neulepaita tai kauluspaita. Siellä oli pieni kahvihuone, jossa oli kahvikone, josta sai myös kaakaota.

Äidin huone oli ihan täynnä papereita ja kansioita. Äiti oli systeemisuunnittelija. En kyllä yhtään ymmärtänyt mitä se tarkoitti, mutta oli kivaa piirtää yliviivaustusseilla ja käyttää sellaista hassua leveää viivoitinta, jossa oli sellaisia ympyröitä ja kolmioita ja nuolia. Äiti käytti sitä työssään. Äidillä oli myös sellainen iso omituinen näyttö pöydällä ja se näpytteli näppäimistöllä, johon ei saanut koskea.

Äidin osastolle oli saatu sellainen ATK-laite, jota sai lainata kotiin. Äidin työkaveri Hessu toi ison matkalaukkua muistuttavan asian kahvihuoneen pöydälle. Se avattiin ja sisältä paljastui omituinen laatikko, jonka pohjassa oli pieni näyttö ja näppäimistö. Sellaisia korkeita nappuloita, joissa oli numeroita ja kirjaimia. Hessu opasti, miten laitetta käytettiin. Ensin laitettiin virrat päälle, ja sitten työnnettiin sellainen taipuisa liuska, ”lerppu” laitteeseen sisään. Sitten piti kirjoittaa muutamia komentoja näppäimillä ja kuin ihmeen kaupalla ruudulle tuli peli. Pacman-peli oli super jännittävä ja siinä liikuttiin nuolinäppäimillä. Aika nopeasti opin pelin ja sitä oli tosi jännä pelata.

Siinä pelaamisen lomassa katselin näppäimistöä ja painelin sormeani sellaiseen kohokuvioon. Kuviossa oli viivoin kirjoitettu kolme kirjainta. Huomasin, että kun painoin sormeni yhden päälle, painautui sormeeni kirjaimen kuvio. IBM.

IBM on mukana kansallisessa Lapsi mukaan töihin -päivässä, koska me haluamme työntekijöiden lasten ymmärtävän, mihin vanhemmat menevät viettämään työpäiväänsä. Haluamme luoda muistoja esittelemällä laaja-alaisesti, millaisten asioiden parissa meillä voi tehdä töitä. Onkin varsin hauska ajatus, että se, miten minä koin ”lerpun” ja miten se jäi mieleeni, tulee samalla tavalla tekoäly jäämään nykypäivän lasten mieliin.